Penkkiurheilija ja urheilumusiikki

Joskus urheilun parasta antia on musiikki. Musiikki innostaa ja elävöittää tapahtumaa luoden tunnelmaa. Musiikki vaikuttaa sekä urheilijaan että katsojaan voimakkaasti.

Yhtä hyvin suuret kuin pienetkin urheilutapatumat tilkitään musiikilla. Seutukeskusten paikallisseurojen mestaruuksista kilpailtaessa hytkyttelee väliajalla yritteliäs voimistelujoukkue menevän biisin tahtiin ja kajautetaan valtakunnan urheiluliittojen tunnusmelodiaa avajaisten yhteydessä. Jokainen kansallinen ja kansainvälinen tapahtuma on täynnä fanfaareja, lauluesityksiä, tunnussävelmiä, kannatuslauluja ja osallistujamaiden kansallishymnejä.
Leevi and the Leavingsin tekemä Urheiluruudun tunnari, nimeltään Tuhannen markan seteli, soi penkkiurheilijoiden takaraivoon parin vuosikymmen aikana ainoana oikeana urheilun tiedotussävelmänä.

Englannin valioliigan otteluissa kiihkeästi laulava yleisö kannattelee sävelten voimalla omaksi tuntemaansa joukkuetta. Nämä sävelet ovat soineet katsomoissa jo yli sadan vuoden ajan leviten lopulta ympäri maailmaa. Uhmakkaan veisauksen tarkoitus on hämätä vastapuolta ja auttaa omia saattamaan peliväline vastustajan pussiin. Kannattajille oman joukkueen tunnuslaulu on yhtä pyhä kuin maan kansallislaulu. Sävelmä on kannattajien yleistunnus, jonka avulla voi todistaa uskollisuuttaan valtakuntien rajoista piittaamatta. Maailman tunnetuimpiin tunnussäveliin kuuluva Liverpoolin jalkapalloseuran You´ll never walk alone, saattaa löytyä nimenä, vaikkapa Norjasta muotoiltuna omakotitalon pihanurmikoon.

Kreikassa ottelua tahdittaa suurseura Panathinaikosin kannatusveisu Horto Magiko, jossa luvataan rakastaa urheilujoukkuetta enemmän kuin vahvinta huumetta.
Jalkapalloa seuraamatonkin saattaa osata UEFA Champions Leaguen mahtipontisen hymnin ranskaa, englantia ja saksaa sekoittavaan sanoitukseen oman suomennoksen, joka loppuu …”ja syödään lasanjaa”, mitä nyt kukin tästä kielten sinfoniasta kuulee.

Jääkiekossa musiikilla on tärkeä osa tunnelman nostattajana. Harvemmin kuulee varsinaisen yleisön laulavan, vaan halleissa soi dj:n soittamia äänitteitä, jotka on kunkin joukkueen johtoryhmä valinnut omikseen. Kuten jalkapallossa on jääkiekkojoukkueillakin omat kannatusviisunsa, kuten esim. Juha Watt Vainion sanoittama Tappara on terästä. Queenin We will rock you, kertoo kaiken voitontahdosta, varsinkin, kun onnellisessa lopussa päästään hoilaamaan We are the champions, my friend eli ”olkaamme herkkusieniä ystäväni”. Queenin kuolemattomat sävelmät soivat myös tappionhetkinä, kuten The Another Bite of Dust. Myös iskelmät ovat päässeet osoittamaan voimaansa voitontahtoa kohotettaessa. J. Karjalaisen Sankarit on ollut suosituin kappale viime vuosien jääkiekkomittelöissä. Viime vuosisadalla soitettiin Tampereen jäähallissa Kisu Järnströmin kappaletta Juu, juu, juustossa löytyy lätkänpelaajalle, joka oli esiintynyt maitotuotemainoksessa. Eikä varmaan ole kovin montaa jopa varsinaisesti urheilusta pitämätöntä, joka ei muistaisi miten värähdyttävä vuoden 1995 nostalginen hetki soi laulussa Det glider in.h

Universaalit olympiadit ovat saaneet oman hymninsä, mutta jokaiselle kilpailut järjestävälle kaupungille on sävelletty myös oma tunnussävellys.
Barcelonan olympialaiset sai kaikkien aikojen mahtavimman ja mahtipontisimman tunnuksen, kun Freddie Mercuryn ja Montserrat Caballen oli tarkoitus kajauttaa kisojen avajaisissa Live at La Nit. Näin ei koskaan valitettavasti tapahtunut, eikä kukaan muista mikä kiva ralli tuon mestariteoksen korvasi. Sääli muuten suurenmoista oopperatähti Placido Domingoa, joka joutui paikkaamaan korvaamattoman Mercuryn poismenoa. Tässä pienenä välipalana voisin muistuttaa kuinka tuon unohtumattoman Barcelonaesityksen virallisessa videotaltioinnissa Brian May johtaa sinfoniaorkesteria valosapelilla, mikä on hyvä metafora urheilun sulautumisesta populaarikulttuuriin. Tähtien sotaa yhtä kaikki.
Elokuvien sävelmät ovat usein urheilu-tapahtumia vauhdittamassa. Jos lähdet katselemaan urheilukisoja, höristä korvaisi erotatko taustasta tuntemiasi elokuvasäveliä. Ainakin The eye of Tiger tunnussävelmä Rocky-elokuvasta ja Star Warsin Darth Vaderin-marssi löytyvät helposti tunnistettavien sävellysten joukosta.
Kummallinen ja hauska tapa on soittaa suomalaisille olympiavoittajille Suomen puolustusvoimien kunniamarssi ja Tasavallan presidentin seremoniamarssi eli Porilaisten marssi, joka on Vänrikki Stoolin tarinoiden 20. runo ja sanoitettu valmiiseen melodiaan, jonka säveltäjästä ei ole varmuutta. Se on tunnettu ainakin nimillä Bonabarten marssi Egyptissä, Kressin juhlamarssi ja Austerlizin marssi. Tunnetuimman nimensä se sai musiikkinäytelmästä Elämän taistelu, jossa esiintyi Porin prikaatin uniformuinen upseeri. Suomalaisten olympiavoittajien kunniamarssiksi se on sijoitettu v. 1948 pidetyissä Lontoon kisoissa, joissa suomalaiset saavuttivat 10 kultamitalia. Marssia on olympiaadeista poiketen soitettu myös Mika Häkkisen MM-mitalin ja Lordin Euroviisuvoiton kunniaksi. Viimeistään voittajan herkistää ja kyyneleet heruttaa Maamme-laulu, mutta kesken urheiluponnistusten soitettu Finlandia-hymni muistuttaa miten päättäväisen sisun palkintona on korkein kunnia ja rauha.
Jos kiinnostui aiheesta voit tutustua, vaikka Kaj Ahlsvedin musiikin käyttöä ja merkitystä urheilutapahtumien osana käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*